Tammen varjoon

Minä, pikku Vilperi, olen nyt elämäni elänyt. Onnellisen sellaisen ♥ Tänään tiistaina 10.7.2012 oli aika sanoa hyvästit kaikille rakkaille ja tehdä ikipeti suuren tammen juurakkoon. Täällä minun on hyvä nukkua. Niin rauhallista ja hiljaista. Ympärillä oman pesän tuoksuvat purut. Jääkää hyvästi, minä palaan nyt Luojani luo ♥

Hiljaiset tuulet

Metsikköni raikkaus henkii uuden kesän tuoksua. Ruoho alkaa olemaan hurjan korkeaa ja alkukesän kukkaset kukkivat kauniisti. Minä se olla löllöttelen kantojen kätköissä. Välillä törmään ihaniin tuoksuihin, joita maan uumenissa piilevät herkut tuuppaavat nenääni kohden. Nenäni on näissä asioissa erittäin tarkka ja löytää salaman nopeasti kaikenlaisen hyvän. Ei ole pienen hamsterin suu tuohesta, ei. Rauhaisia kesähetkiä elämäänne, rakkaat lukijani!

Mamin mietteitä

IIK! Mami haluaa kirjoittaa blogiini!! Ei kai tässä muukaan auta kuin antaa kirjoitella. Tätä ei sitten tarvitse lukea, jos ei kiinnosta... mamit... tai oikeastaan, lukekaa ihmeessä, se aikoo kehua minua :D

No niin, minä (Mami) ajattelin kertoa koko maailmalle, miten ihana tuo pienen pieni talvikko onkaan lemmikkinä. Juuri sopiva elämäntilanteeseen, jolloin oikeastaan mitään ylimääräistä ei ehdi tehdä. Siivousta ei tarvitse kovin usein tehdä ainakaan Vilperin metsikköön. 'Vessapurut' voi ensihätään poistaa, jos alkaa tuoksahtelemaan. Ja kuinka ihanaa onkaan väsyneenä, silmät ristissä ja pää kipeänä opiskelemisesta ja työnteosta kurkata häkkiin, silittää pehmeää turkkia ja leperrellä pikku tähtisilmälle sitä sun tätä. Siinä sitä on varsinainen terapeutti ja oiva apu rentoutumiseen. On se Vilperi niin ihana! ♥ Keväiset terveiset kaikille, pääsee tuo Vilperikin sieltä taas pian kertomaan kuulumisiaan kalliometsän kätköistä.

Pääsiäishiekkaa

Kevät ♥ Lumen alta pilkistää pieni nenä tunnustellen varovaisesti kirkasta auringonpaistetta ja raitista ilmaa. Aurinko paistaa ehdottomasti liian kirkkaasti pienen hamsterin silmiin, joten nenä häviää pikaisesti takaisin pehmeän pesäkolon kätköihin. Sydän tykyttää kuitenkin onnellisena, ilmassa on selvästi aistittavissa uuden elämän ja kasvun merkit.

Uutta odottaessa on hyvä muistella mennyttä kesää. Sillä pienen hamsterin pesästä löytyy yllättävä kätkö. Rantahiekkaa! Se tuoksuu vielä edellisen kesän auringolta, kukkasilta, tuulelta ja merisuolalta. Siinä on hyvä lekotella ja kieriskellä tulevaa odotellessa. Pääsiäisen onnea, ilon henkäyksiä, turvallista olemista.

Celebrate good times!

Onnellista päivää täällä vietellään, sillä sehän on syntymäpäiväni ♥ Yksi kokonainen vuosi pienen hamsterin elämää takana. Tämän päivän olen viettänyt lähinnä lekotellen ja lahjoja odotellen. Ja tulihan niitä lopulta! Jättiläisjäätelö sekä herkkusiemensekoitusta! Ja ihanat puuhaputket, jotka suorastaan kutsuvat sukeltamaan lävitsensä. Olen onnellinen!

  

Seikkailulla Zhu Zhu -maassa

Täplä, Viiru, Mustasilmä, Salaisuus, Sävelmä, Käpälä, Pähkinä, Tammenterho, Kirsikka, Tähti... siinäpä serkkuja riittämiin! Minä poika pääsin kyläreissulle Zhu Zhu Pets -serkkujeni maailmaan ja se oli jännittävä kokemus. Ihan toista kuin täällä omassa suojaisessa kalliometsässäni. Jännittäviä käytäviä, pyöreitä luolia, laulava juoksupyörä sekä liukumäki!

Arvatkaa vaan, mistä pidin eniten? No muovin työstämisestä hampailla tietenkin, heh! Ei vais, kyllä se liukumäki oli aika jännä juttu. Ensin ihmettelin, että mikä siinä on ideana, mutta selvisihän se sitten painovoiman avulla aika kivasti. Virkistävä reissu oli kaikin puolin. Odotan jo innoissani seuraavaa kertaa!

 

 

 Ja tässä vielä kuva serkuista
Mustasilmä, Salaisuus sekä pikku-Käpälä.

 

Kaikki muu on kakkaa paitsi pissa

Niin että olen sitten alkanut pissaamaan juoksupyörääni! :) (Sanoin kyllä mamille, ettei tuollaista otsikkoa voi laittaa, mutta se oli kuulemma kiva...) Voi voi sentään, niinpä tuo ihana kapistus poistui näköpiiristäni. Kuulemma toistaiseksi, kunnes löydän uuden potan itselleni. Eeh, kaikkea me hamsterit kanssa keksitäänkin :) No, minä poika lähdin sitten möyrintäkierrokselle. Sammaleet siinä vain pölisivät ja ovat nyt mukavasti epäjärjestyksessä! Eiköhän tämä tästä ja uusi pottakin löytynee. Jostain vaan. Vaikka puumajasta? :P

Vain töpöhännän vilahdus

Nyt on ollut niin kovat pakkaset, että pienten hamstereiden on ollut ehdottomasti parasta kaivautua syvälle maan uumeniin. Niin olen minäkin tehnyt. Vain tasainen maanpinta on jäänyt jäljelle, eikä ole paljastanut sen alla sykkivää elämää.

Sammalten alta löytyikin pitkä käytävä. Siellä olen viettänyt monta monituista hetkeä, vain tarmokas jyrsinnän ääni sekä raivauspotkujen pauhu on kantautunut ympäristöön. Olen tehnyt käytävään monta haaraa, joista pääsee mukavasti poikkeamaan välillä ruukussa, syömässä tai muuten vaan nuuhkimassa raitista ilmaa. Kyllä siinä on ollut työtä, mutta niin riemastuttavaa nähdä lopputulos!!! ☺Tosin tällä hetkellä käytävä vaikuttaa jo ehkä liiankin haaroittuneelta, hmm...

Saviruukkuni mun ♥

Illan pimetessä se jälleen tapahtui. Metsässäni kävi raikas tuulahdus ja vanhat tunkkaiset sammaleet kiskoutuivat maasta irti jättäen jälkeensä haikeuden. Löysin kuitenkin melko pian uuden pehmoisen sammalikon, jonka keskelle siirsin ah niin ihanan, vanhan ja rakkaan saviruukkuni.

Ollessani vasta pieni talvikonkoltiainen, mahduin savimajani kattoikkunasta läpi. Nyt olen kasvanut isoksi pojaksi, enkä valitettavasti enää pysty siihen. Tosin voisin kyllä yrittää, mikäli se edesauttaisi esimerkiksi juustonpalan nappaamista suuhun!

Mutta mikä ihaninta, saviruukkuni on saanut poikasen! Se vasta hauska on, pidän siitä erittäin paljon ☺ Sitä voi pyöritellä ja tunkea päänsä kokonaan sen sisään... Toisinaan mami täyttää sen siemenillä, mutta piankos sen tyhjennän poskipusseihini.

Jotain uutta?

Kannonkolosestani kurkisti viime yönä vihainen pieni nenänpää. Minunhan se oli. Kaamea pauke kaikasi metsäni rauhaa  häiritsemässä. Kiukuissani puraisin mamia sormeen, mutta lepyin tuosta ihanan turvallisesta tuoksusta samantien ja päätiin puremisen sijasta hieman nuoleskella mamin sormia. Tuo mokoma oli ihan selvästi syönyt jos jonkinmoista herkkua tuomatta niitä minulle. Sanomattoman tarkka hajuaistini sen kuitenkin minulle paljasti. Noh, sainhan minäkin ekstra-annoksen heinää sekä porkkanaa, omenaa ja kuivatun aprikoosin. Sekä pähkinän. Ilman kuoria. Ja ei, ei tullut ähkyä. Sen verran paljon juoksin vastapainoksi pyörässäni :)

Hiljaisuus. Jälleen täällä. Uusiko tämä aamu on vuosineen? Pidän siitä joka tapauksessa. Kaikkine mahdollisuuksineen.