Käsikesy tapaus

Voi sen kai virallisestikin nyt todeta: olen oppinut luottamaan ihmisystävääni!! Kutsun muuten häntä nykyään Mamiksi. Kädelle on mukava kiivetä ja mielelläni lähtisin tutkimusretkelle käsivartta ylöspäin. Vaatteita voi vähän maistella siinä samalla. Mami vie minut välillä läheiselle pellolle ja siellä saan kiipeillä hänen käsillään enemmänkin. Ei siinä mennyt kuin reilu kuukausi, kun kesyynnyin.

Tosin vierastan vielä hieman muiden kuin Mamin käsiä. Kerran pellolle tuli Mamin koko perhe ja kaikki tarjosivat minulle kätensä kiipeilyä varten. Minä valitsin erehtymättä Mamin käden ♥ ja hänestä se oli hauskaa! ☺.

Kuorsaamista ilmassa

Ystäväni hämmästyi suunnattomasti, kun eilen kotimetsästäni kuului kummallista ääntä. Minähän se siellä päästelin ensimmäisiä ääniäni ilmoille. Pientä vikisevää ääntä se oli ja totta tosiaan minusta lähtöisin. Hieman asiaa tutkittuaan, ystäväni päätteli, että se on kuorsausta! Olin nimittäin nukkumassa heinikossa ja silloin se ääni kuului. Voisinko tosiaan kuorsata? Katsotaan nyt, kuinka tämä uusi jännittävä äänimaailma vielä aukenee ja urkenee sekä minulle että ystävälleni. Sikeitä unosia kaikille! :) ♥

Puhdasta jälleen kerran

Niin vaan piti taas metsää siivota, tuumasi ystäväni. Juuri kun olin saanut kaikki kauniisti laitettua ja tunnelin laajennettua melko avaraksi. Uusi tunneli on kaksihaarainen, mikä on tietysti plussaa! Täytyy tässä vaan vähän aikaa totutella taas näihin uusiin sammalpuruihin. Eiköhän ne piakkoin saa mukavan kotoisan tuoksun :) Vanhojen sammalten alta paljastui kiva kivikko, jonka keskellä on hiekkainen alue. Rantafiilikset, kun kesää kohti mennään :) Tykkään makoilla hiekassa varsinkin juoksutuokioiden välillä. Mukavan viileä ja rento paikka.

Leijonia?

Oijoijoi, mikä onni! Tänään sain vihdoinkin sivukäytävät avatuksi pitkästä tunnelistani. Ja jopa kaksi aukkoa! Toinen johtaa suoraan ruokakumpareelle ja toinen metsäaukiolle puumajan tykö. Kuinka kätevää! Aukot näkyvät osittain alla olevassa kuvassa.

Oli siinä työtä, mutta mikäs oli nakertaessa, kun ystävänikin tuntui olevan juhlatuulella. Säveliä kantautui metsääni ja jotain "ihanaa leijonat ihanaa". Se pisti vähän miettimään, sillä en oikein noista leijonista... ei kai täällä mitään leijonia.. no ei, ihan hassu ajatus :-)

Juhlapäivä - 2 kk täynnä!

Nyt olen kaksi kuukautta vanha! Minusta on kasvanut hieman isompi, ainakin kuvittelen niin. Pikkuisen isompi kuin kananmuna. Sain lahjaksi pikkiriikkisen palan kaalia, joka on herkkuani. Sekä paprikaa, jota en vielä maistanut... Juustoa!! Ihan parasta. Ja ruohoa sekä pikkuruisia voikukanlehtiä. Nam!

Tunnelissa rapisee

Olen vienyt tunneliin kovan leivänpalasen evääksi, sillä vietän siellä silloin tällöin tovin jos toisenkin. Tänään olen alkanut remontoida siellä paikkoja. Minulla on vakaa usko, että saan tehtyä tunneliin sivukäytävän. Kova työ vaan raivata louhintajätteet tunnelin suuaukolle, mutta kyllä se näin tehokkaalta möyrijältä näyttää onnistuvan sekin. Eikä haittaa, vaikka uni yllättäisi kesken työn. Sitten nautin aikaansaamistani pehmikkeistä ja uinahdan rattoisasti.

Hei mutta! Huomenna on 2 kk syntymäpäiväni, sitä täytyy jotenkin juhlistaa!

Aurinkoista lauantaita!

Hereillä ollaan, vaikka hamstereiden yö on jo alkanut! Puuhailen kaikkea pientä, kuten jyrsin puuta, jossa juoksupyöräni on kiinni. Olen muuten muuttanut toistaiseksi kukkaruukustani kumpareen sisällä olevaan luolaan. "Ei mennyt niin kuin Strömsössä" totesi iso ystäväni. Tuota juoksupyörän jyrsimistäkään hän ei oikein ymmärrä ja kasailee metsääni jos jonkinlaista oksaa ja puunpalasta, hihii..

Möyrintähetki

Uusi kumpare on erinomainen paikka kaivamiseen! Jännä luola sen sisällä on täynnä sammalpurua sekä heinää. Aikamoiset kaivuuäänet siitä lähti, kun kuopsutin luolan nurkassa.

Tuulen puhalluksia

Onpa hassua. Käväisin viereisellä pellolla ja takaisin palattuani kotimetsäni oli hieman muuttunut. Olisiko raikas tuulenpuuska ollut asialla. Oli miten oli, mutta puumajani viereen oli ilmestynyt kumpare. En vielä ehtinyt tutustua siihen tarkemmin, mutta varmasti vielä teen sen. Kumpare on ainakin siitä hauska, että sen avulla pääsen helpommin kiipeämään puumajani katolle. Lisäksi aivan yllättäen löysin valtavan pitkän tunnelin. Mahtavan hauska! Vähän aikaa siinä meni ennen kuin uskaltauduin sen uumeniin, mutta sen jälkeen olenkin rampannut siellä alituiseen. Ties vaikka joku kerta ottaisin siellä pienet torkut.

On muuten selvä kesän aavistus jo ollut metsässäni. Nimittäin m-a-n-s-i-k-k-a !!! Voitteko uskoa? Oli valtavan hyvää, söin tietysti kaiken.

Kuvasta näette uuden kumpareen sekä tunnelin suun. Tunnelin toinen pää on ihan juoksupyörän lähellä. Minä olen kuvanottohetkellä kukkaruukussani. Sen tietää siitä, että ovi on kiinni ☺