Hämärässä lähestyy juhla

Kynttilänvaloa ja pianonsäveliä sadepäivän ratoksi. On aika alkaa odottaa joulua. Se on lämmön juhla myös meille eläimille, jotka kyllä aistimme rakkauden, ilon ja välittämisen. Sanokaa te ihmiset siitä mitä vaan, mutta kyllä se näin on. Siksihän me niin omiin ihmisiimme kiinnymme. Pienen tassun kosketus kaikille eläinrakkaille sydämille!

Saan olla vaan ♪♫

Kannonkolosta kuuluu hiljaista ripinää. Olen juuri heräilemässä pitkiltä makeilta uniltani. Pesäkolo on ihanan lämmin, täynnä pehmoista sammalta, joka hyväilee leppoisasti pieniä tassujani. Olen tuonut kantooni ruokaa varastoon, joten alan saman tien nakerrella herkullista ruisleivän kannikkaa. Siitä se ripisevä ja rapiseva ääni juuri syntyy. Erityisesti nämä kannikat ihastuttavat minua. Edellinen palanen oli iso, ihan minun itseni kokoinen! Sain sen silti raahattua koloseeni ja sille löytyi mahtavan hyvä paikka hiekkalaatikosta, jonka mami oli tunkenut pesäkolooni (se on kait 'potta' mutta ei nyt välitetä siitä..).

Täällä on siis kaikki hyvin ja nautin elämästäni. Tiesittekö muuten, että tänne päin maailmaa tuli eilen ensilumi! Ihana hetkellinen valkeus. Onneksi metsäni on tosi suojaisa, kannonkolosta nyt puhumattakaan. Hyvää oloa teille kaikille rakkaille lukijoilleni! Enää 34 päivää jouluun ♥

Talviuntako ilmassa?

Minusta on tullut unelias pikku hamsteri, joka viihtyy erittäin paljon pehmoisassa pesässään. Mitenkäs tässä nyt näin on käynyt? Onko meillä talvikoilla talviunisuutta? Hmm. Minulla ainakin vuoren varmasti. Pienen pientä vaaleutta on tullut myös turkkiin, silmien yläpuolelle ainakin (mami on näkevinään). Ajatella, jospa olisin valkoinen pallo. Mutta en minä taida viitsiä vaalentua tämän enempää, kun ei luntakaan ole vielä näkynyt.