Pieni elämä

Elämän pienuus, elämän lyhyys.
Mitähän huominen tuo tullessaan.
Saanko nauttia auringon hehkun jäänteistä kalliolla,
mereltä kantautuvan suolaisen tuulen tuoksusta,
pellolla kypsyvistä tähkäpäistä,
tai aamun sarastuksen mukanaan tuomasta raukeudesta.
Vaan entäs, jos minut nappaa yön hämärässä saalistava pöllö
vieden elämäni mukanaan.

Minä olen niin pieni ja maailmassa on paljon pelottavaa.
Mitäpä voisin muuta kuin luottaa kaiken Luojaan.
Eikä minun tarvitse pelätä, sillä minä olen Hänen.
Hänen rakastavassa kädessään on pieni elämäni
nyt ja jälkeen.

Grillataan!

Kesä ja helteet sekä kesäiset sateet. Antaa niiden ihanasti hyväillä turkkia ja nenänpäätä. Ja mikä parasta, grillin ihanat tuoksut. Minä sain maissia, nam nam!

Vaaniva vaara

Vallan kauhea haju levisi metsääni. Ilmi selvästi jonkin vaarallisen pedon haju. Kaikki aistini valpastuivat ja kulkuni kävi hitaaksi. Tarkastin metsäni jokaisen nurkan. Ja siellä se näkyi. Kaukana horisontissa. Musta hahmo. Tuijotimme toisiamme mieleenpainuvan sekunnin ajan, kunnes kuulin helpotuksekseni Mamini rakkaan äänen. Hahmo poistui näköpiiristä ja vaarallinen hajukin lieveni välittömästi. 

Ettei olisi ollut itse Mörkö.

On on...

...puhdasta on. Sillä palasin takaisin puumajalleni. Metsä on ihanan raikas ja puumaja tuntuu niin rakkaalta pienen retken jälkeen. Kävin sinne välittömästi torkuille. Ottihan se tassujen päälle, kun piti vaeltaa lahopuun luota metsän halki takaisin. Ehkä vielä palaan sinnekin jossain vaiheessa. Sen verran mukavaa siellä oli. Viihdyin kovin paljon puun suojissa valolta piilossa. Ja katseilta, totesi Mami...