Nyt kuntoillaan!

Metsässäni on juoksupyörä! Aika jännä vekotin. Ensin en tajunnut ollenkaan, mikä se on, mutta nyt se on paras kaverini! Juoksin koko päivän minkä pienen pienistä kintuistani vaan pääsin. Hiki siinä tuli ja vesi maittoi. Mutta voi kauhistus. Vesilähteeni pulppusi tyhjiin ja kasteli ympäristönsä lähes suoksi. Oi voi. Ehkä löydän pian uuden lähteen jostain.

Kesyttelyä

Metsässäni käy ystävällinen ihminen, joka täydentää siemenvarastojani. Välillä hän laskee kätensä puruiselle sammaleelle. Olen alusta asti uskaltautunut käden päälle tsekkaamaan, josko siellä olisi jotain mielenkiintoista. Viime aikoina olen kylläkin hieman kokeillut hampaillani tuota kättä. Minua arveluttaa tuollainen tunkeutuminen alueelleni. Tänään olin käden läheisyydestä kuitenkin ihan iloinen, enkä viitsinyt näykkiä ollenkaan.

Pähkinä purtavaksi

Puumajassani on pähkinä. Käytän sitä nokkaunilla tyynynäni ♥ Välillä yllyn tönimään sitä ja se putoaa maahan. Olen yrittänyt hieman pureskella sitä, mutta kuori on todella kova. Löysin lähistöltä toisenkin pähkinän. Se oli valmiiksi halkaistu. Nam, mitä herkkua! Ei se ihan yhdellä syömisellä mennyt, sen verran iso se oli. Mutta niin hyvää, että harkitsen vakavasti tyynypähkinäni nakertamista rikki. Kenties se onnistuu vielä joskus!

Vipellystä

Tässä videonpätkässä pääsette kanssani yölliselle seikkailulle kalliometsän kätköihin. Jos tämä vaan toimii täällä blogissani, kokeilen...

Pitkää perjantaita!

Menipä pitkään tänä iltana (lue aamuna). Vaan nythän on pitkäperjantai, joten eikö siis pidäkin. Pääsiäinen, hmm. Ihmiset muistelevat Taivaan Isän toteuttamaa suurta suunnitelmaa ihmiskunnalle. Taidan minäkin tykätä pääsiäisestä oikein erityisesti, sillä sain ihan oman rairuohon ♥ Kyllä oli maukasta! Täytyy myöntää, että menin ihan ilosta sekaisin!

 

 

Kotini on linnani

Tässä se on. Minun kotini kokonaisuudessaan. Kooltaan se on 70x35 cm ja korkeutta on 40 cm. Juuri sopiva, etten sanoisi.

Huomenta maailma!

Minä olen nyt viisi ja puoli viikkoa vanha. Nimeni on kuulemma Vilperi ja asustan melkoisen mukavassa lasiterraariossa. Muutin uuteen kotiini viisi päivää sitten. Kylläpä pelotti alkuunsa, mutta nyt olen jo kotiutunut. Rakastan nukkua pienen kukkaruukun sisällä. Kun herään, keskellä yötä tietenkin, kipitän hirvittävällä nopeudella lähistöllä olevaan puumajaan. Sinnekin torkahtelen aina välillä, jos olen syönyt masuni täyteen auringonkukan siemeniä.

Elämä on ihmeellistä, luulen. Mitähän tässä vielä oppiikaan.